Saustila on maamme vanhimpia säteritiloja. Ensimmäiset säilyneet asiakirja-maininnat ovat vuodelta 1405, jolloin kuninkaankäräjien tuomiossa yksi savu Saustilasta määrättiin palautettavaksi kruunulle. Tuomiota ei kuitenkaan toteutettu käytännössä, ja Saustilan isäntinä jatkoivat edelleen Rötker Ingesson ja hänen jälkeläisensä.
Isovihan aikana monet tilanomistajat lahjoittivat maitaan luostareille välttääkseen tilansa tuhoutumisen. Näin teki myös valtionhoitaja Sten Sture, joka lahjoitti Saustilan vuonna 1490 Naantalin luostarille rakennukseksi ja Jumalan palvelemisen ylläpitämiseksi.
Uskonpuhdistuksen jälkeen kuningas Kustaa Vaasa hankki itselleen maat, jotka hänen isänsä eno Sten Sture oli aikoinaan omistanut. Vuodesta 1531 Saustila oli kruunun maanvuokraajien käytössä vuoteen 1556 saakka. Kuningas Kustaa teki vaihtokaupan, jossa Saustilan isännäksi tuli Nils Mickelsson, Blåfield-suvun kantaisän Benkt Jönnssonin pojanpoika. Mickelsson kuoli vuonna 1562, ja hänen leskensä, Ingeborg Broke, avioitui uudelleen Olof Swartin kanssa. Saustilan uusi isäntä Swart oli merkittävä mies, hän palveli kuninkaan hovissa mm. Erik XIV:n hovimestarina. Saustila oli Swartin aikana kruunun ratsutila, ja tätä palvelua vastaan tila oli myös vapautettu veroista.
Eräiden omistajanvaihdosten jälkeen Saustila siirtyi vuonna 1703 Kaarle XII:n henkivartijalle, majuri Anders Lindblomille. Hän joutui kuitenkin jättämään Saustilan päädyttyään Pultavan taistelun jälkeen Turkkiin. Tila jäi autioksi, koska tilan emäntäkin joutui pakenemaan, sillä venäläiset tekivät tuhojaan Sauvon pitäjässä.
Lindblom joutui myymään ränsistyneen Saustilan vuonna 1723 hovioikeusneuvos Lars Johan Ehrenmalmille. Tämä kauppa oli oikea onnenpotku Saustilalle, sillä Ehrenmalm teki merkittäviä uudistuksia tehden maatilasta kukoistavan mallitilan, jonka esimerkkiä seurattiin laajalti koko Ruotsi-Suomessa. L. J. Ehrenmalm oli aikansa tunnetuimpia hyötyajattelijoita. Hän teki Saustilassa rohkeita ja ennakkoluulottomia kokeiluja. Ehrenmalm kummastutti aikalaisiaan mm. kukkapenkeillään, mausteviljelmillä ja mehiläispesillään. Vihanneksia hän viljeli avomaan lisäksi myös kasvihuoneessa, jossa hän testasi eksoottisten lajien soveltuvuutta Suomen oloihin. Hän teki Saustilan myös tunnetuksi puutarhatilaksi, jonne hän perusti kaksi puutarhaa, joista toinen sai kasvaa "villinä" ja toinen oli ranskalaistyyppinen puutarha kujineen ja lehtimajoineen.
Kartanon puutarhassa hedelmää kantoivat omena-, kirsikka- ja päärynäpuut. Saustilan päärynät olivat mehukkuudestaan ja makeudestaan maankuuluja. Ehrenmalm viljeli lisäksi innokkaasti perunaa, pellavaa ja tupakkaa. Hän kaivautti myös esiin kartanon kaksi kalalammikkoa. L. J. Ehrenmalmin maineesta taitavana maanviljelijänä ja valtion virkamiehenä kertoo hänen suurta huomiota herättänyt kirjelmänsä eduskunnalle, jossa hän antaa neuvoja mm. maanviljelyn kehittämisestä ja edistämisestä sekä Suomen asioiden hoitamisesta.
Ehrenmalmien aikana pystytettiin uusi kartanorakennus 1600-luvulla rakennettujen ja Isonvihan aikana vaurioituneiden rakennusten tilalle. Uudessa, vuonna 1740 rakennetussa päärakennuksessa oli sali, viisi kamaria, suuri keittiö sekä kaksi holvattua kellaria. Huoneet olivat korkeatasoisesti sisustettuja. Talon katto oli tuohesta ja turpeesta ja koko rakennus oli sivelty punavärillä ja tervalla. Tulipalo kuitenkin tuhosi rakennuksen perusteellisesti vuonna 1796.
Ehrenmalmin jalanjäljillä jatkoi innokkaasti myös kapteeni Otto Reinhold Fock, joka sai Saustilan naimakauppojen yhteydessä vuonna 1806. Hän kehitti edelleen puutarhaa ja puistoa sekä rakennutti nykyisen, todennäköisesti C. L. Engelin piirtämän empiretyylisen päärakennuksen vuonna 1819. Rakennus lepää ikivanhojen, 1400-luvulta peräisin olevien maakellarien päällä.
Saustila oli tuohon aikaan kuuluisa paitsi maanviljelyn edelläkävijänä, niin myös parantavasta vedestään. Tätä happirikasta, raikasta pohjavettä tultiin nauttimaan sen parantavien ominaisuuksiensa vuoksi. Myös sivistys vaati "pahain puhtein viruttamista pois ruumiista", ja tätä tarkoitusta varten pitäjäläiset kävivät pulahtamassa Saustilan "Happo-lähteellä." Veden tehon voi tulla kokemaan vielä tänäkin päivänä!
Saustilan omistaja vaihtui useasti 1800-luvulla, kunnes tilan sai vuonna 1909 haltuunsa majuri Gustaf Schauman. Schauman palautti kartanon taas mallitilojen joukkoon tekemällä lukuisia uudistuksia. Hän elvytti Ehrenmalmin aikaiset perinteet tehostamalla ja kehittämällä tilan maataloutta ja luomalla maanviljelylle uusia mahdollisuuksia erilaisilla koeviljelmillään. Schaumanin aikana tilan ykköstuotteena oli kumina.
Kartanorakennuksen ulkoasu oli säilynyt lähes entisellään. Pääsisäänkäynnin eteen oli rakennettu veranta eli "vilpola" ja parveke vuonna 1907.1920-luvulla Schauman uusi sisustuksen Turun kaupunginarkkitehti Bertel Jungin suunnitelmien mukaisesti. Morsiamen isä lahjoitti kartanoon arvokasta ruusupuuta, josta tehtiin salin lattia ja portaikko. Ruusupuinen portaikko panelointeineen on edelleen kuin uusi, ja voimme sitä katsellessamme ihastella entisaikojen korkeatasoista suunnittelua ja käsityötaitoa. Saliin ja ruokasaliin muurattiin uudistusten yhteydessä komeat jugend-uunit, muualla säilyivät kartanon alkuperäiset, nauvolaisen Fortuna-tehtaan valmistamat kaakeliuunit. Kartanon puistoa ja puutarhaa ehostettiin ajan henkeen sopivaksi.
Saustilan osti itselleen Kankaisten vapaaherra Claes Aminoff vuonna 1937. Sotien jälkeen tilanomistajien oli luovutettava tietty osuus maistaan Karjalasta tulleille pakolaisille. Koska vapaaherra Aminoff itse asui Maskun Kankaisissa, antoi hän jakaa osuudet Saustilasta kahteen kertaan välttääkseen kotitilansa lohkomisen.
Lähes viidenkymmenen vuoden tyhjillään olon jälkeen Saustilan kartanon osti vuonna 1985 Markku Näsänen.
Saustilan Kartano ympäristöineen on tärkeä osa upeaa kulttuuriperintöämme. Kartanorakennus edustaa arvokasta rakennushistoriaamme ja sen ympäristössä on säilynyt kosolti arvokasta perinnemaisemaa. Viimeisin lehti kartanon historiassa on kääntymässä nyt 2000-luvun alussa, kun Saustilan nykyinen omistaja on päättänyt palauttaa jälleen kerran Saustilan Kartanon sille kuuluvalle paikalleen maamme mallitilaksi ja palaksi elävää kulttuurihistoriaa.
